Kasvivärjättyjä lankoja

 Vasta muutama viikko sitten sain kakutettua viime vuoden kasvivärjätyt lankavyyhdit. Ovat olleet niin kauniita katsella vyyhteinäkin, etten ole pitänyt kiirettä kerimisessä. Hommaa vauhditti kuitenkin havainto, että kohta pääsee aloittamaan uuden värjäyskauden, joten entisille langoille oli jotain jo tehtävä. 



Keltaiset langat on värjätty sipulinkuorilla, roosansävyiset avokadoilla ja sinivihreät pihakäenkaalilla. Keskimmäiset kolme vyyhtiä, joissa on muutamaa eri sävyä on purkkivärjättyjä. 



En kyllästy tähän näkymään ollenkaan! Miten kauniisti värit sointuvat toisiinsa! 

Vyyhtejä keriessä yritin miettiä mitä mistäkin langasta alkaisi tekemään. Hentoisimmasta roosasta tulisi kaunis huivi, sellainen pitsikuvioinen ja ilmava. Saatoin siihen jo mallinkin löytää Ravelrysta. Kovasti  kutkuttelisi päästä aloittamaan. 

Sinivihreät ja tummimmat keltaiset näkisin neuleessa, mutta ne tarvitsevat vielä muutaman värin kaveriksi. 

Seuraavan kuvan vyyhdit on värjätty vuonna 2020 kun ensimmäisen kerran opettelin värjäämään. Näissäkin on kauniit, toisiinsa sointuvat värit. Kasveina vasemmalta oikeille: pihakäenkaali, sen jälkiväri ja pietaryrtti. 


 
 
Kerältä löytyy edellisten lisäksi vielä nämä marja-aronialla värjätyt langat. Sanotaan, että marjalla värjätty ei pysyisi, mutta näissä on pysynyt ihan hyvin. Toki pesujen jälkeenhän sen vasta näkee kunnolla, miten kestävä väri on. 
Nämä liilan sävyt on itselle ehkä ne haastavimmat keksiä mitä näistä tekisi ja minkä värin kanssa yhdistäisi.
 
 
 
 

Tiesitkö muuten, että Taitoliitto on valinnut vuoden 2022 käsityötekniikaksi värjäyksen luonnonväreillä? Luonto on täynnä kiehtovia väriaineita. Värjäykseen käy melkein mikä vaan; kasvien juuret, varret, lehdet ja kukinnot, kävyt, jäkälät, sienet jne. Ihan parasta luonnonväreillä värjätessä on se, että lopputulos on aina jossainmäärin yllätys. 

Olen huomannut, että itsevärjätty ja valmistettu tuote on minulle tunnearvoltaan todella tärkeä. Sitä haluaa vaalia ja hoitaa ja siitä pitää ehkä parempaakin huolta kuin jostain muusta. Tällä tavalla kannan myös oman korteni kekoon ekologisuuden ja kestävän kehityksen saralla. Valitsemalla myrkyttömät väriaineet voin omalta osaltani edistää vastuullisempaa tapaa valmistaa tuotteita.  

Ensi kesänä aion kokeilla värjätä lupiineilla, jos saisi lisää vihreänsävyisiä lankoja. Sinisen sävyt kiinnoistaisi myös, mutta ainoa vaihtoehto niihin taitaa olla värimorsinko. Värjäysprosessi vaikutti aika monimutkaiselta kun siitä lueskelin, joten se taitaa saada vielä odottaa.

 


Mikäli väriaineiden keittely ei houkuttele, niin värjäämistä voi kokeilla helpommallakin tavalla eli purkissa. Taitoliiton sivuilla on ohje videon muodossa purkkivärjäyksestä. Siinä hyödynnetään esim. kodin biojätettä kuten sitrusten ja sipulin kuoria. Videoon pääset tästä.

Oletko sinä jo hurahtanut tähän tekniikkaan??



4 kommenttia

  1. Värjäys on kyllä varmasti todella palkitsevaa ja koukuttavaa ja kyllä mä mielessä mietin sitä. Toistaiseksi kerrostaloasunnon tilat rajoittavat. Ehkä jonain päivänä kokeilen purkkivärjäystä. (Tuleeko siinä muuten paha haju lankoihin jos ovat pitkään purkissa.... :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haju on kyllä aluksi aika kamala, mutta haihtuu kuivumisen myötä, onneksi!

      Poista
  2. Kyllä, olen hurahtanut 🤍 Tosin ihan noin paljon en ole saanut aikaiseksi värjätä, kuin sinä. Avokadoa en olekaan kokeillut, mutta lupiinia, pihankäenkaalia, tuomenmarjoja sekä puna- ja keltasipulin kuoria kyllä. Myös ns. kylmävärjäyksenä olen tehnyt purkkivärjäystä. Olen käyttänyt pureutusaineena vain alunaa. Minä sinä käytät?
    Ensi kesää ja uusia värjäyseriä odotellessa :) Kaunista alkavaa viikkoa 🤍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alunalla minäkin puretan, on hyväksi havaittu aine 😊

      Poista