Featured Slider

Kesän värjäilyt lupiininkukilla ja sipulinkuorilla

Tämän kesän ensimmäiset värjäykset tein lupiininkukilla. Kukinta alkoi olla lopuillaan ja viimeiset hetket käsillä kokeiluun. Niinpä kävin keräämässä kunnon sylillisen lupiineja ja riivin niistä kukinnot irti.  



Alkuun näytti siltä, että mahtaako ne riittää mihinkään, mutta 10 litran kattila tuli reilusti puolilleen. 



Päälle kaadoinvettä niin paljon, että kukat melkein peittyivät. Sitten lähdin keittelemään. Mulla onkin tähän hommaa aivan ihanat tilat kun kasvihuone valmistui viime syksynä. Puuhellalla saan keitellä ja en kyllä tiedä ihanampaa lämpöä kuin mitä tuo hella antaa. 

Kun keitos alkoi lämmetä. lisäsin joukkoon alunan ja sitten langat. Ensivaikutelma oli kauniin sininen! 




Keittelin lankoja noin tunnin ajan ja yritin pitää lämpötilan alle 70 asteen. No eihän se tällaisella puuhellalla onnistunut, vaikka siirtelin kattilaa edestakaisin levylle ja pois.  




Annoin liemen lankoineen jäähtyä seuraavaan päivään, jolloin huuhtelin ne ja laitoin pyykkinarulle kuivumaan. Samalla tuuli puhalteli loput kukinnot langoista pois. 

Ajatuksena oli että langoista tulisi sinistä tai siniviolettia, mutta niinpä ei käynytkään. Tulikin äärettömän kauniin vihreää! Ihan mun vihreää ♥ 



Toisella värjäyskerralla vuorossa oli jälleen sipulinkuoret. Niitä kun oli reilu muovikassillinen ja vieläkin jäi moneen kertaan. 

Tällä kertaa päätin värjätä itselle puserolangat. Viime kesän värjäilyistä tuli niin upean syvän keltaista, joten sitä tavoittelin nytkin. 

Keittelin kuoria reippaan tunnin verran ja siivilöin ne sitten pois. Lisäsin liemeen alunan ja langat. Langat värjäytyi jo kastettaessa upean keltaiseksi! Sitten keiteltiin jälleen reipas tunti. Nämäkin pääsi välillä kiehumaan, mutta onneksi se ei tässä tapauksessa haitannut. . 





Liemi lupaili juuri oikeaa väriä! 




Nämä sai myös jäähtyä yön yli ennen huuhtomista. Kun langat oli kuivuneet niistä paljastuikin epätasaisuuksia ja jotkut kohdat oli jääneet vaaleiksi. Niinpä keitin ne jälkivärissä uudelleen ja se onneksi korjasi tilanteen. Väri tarttui hyvin ja siitä tuli aika tasainen. 



Nyt nämä langat odottelee, että oikea malli sattuu kohdalle. Yksinään eivät ehkä neuleeseen riitä, mutta onneksi parin viime vuoden aikana on tullut värjättyä aika monta vyyhtiä. Ehkä näille kaverivärit sieltä vielä löytyy :) 



Meillä koettiin jo ensimmäiset hallayöt ja sää viileni kertaheitolla. Kesä meni tuolla puutarhahommissa aika lahjakkaasti, joten on ollut aika kiva käpertyä sohvan mutkaan ja ottaa neuletyöt esiin ♥ 

Nyt siirryn lämmittelemään tuota kasvihuoneen hellaa ja otan puikot mukaan. Mukavaa syyskuun alkua sekä viikonloppua sinulle ♥ 


Sukkalaatikko 5/2022

 Nytpä on päässyt käymään niin, että tämä sukkalaatikkoprojekti on alkanut jätättämään...ja pahasti. Toukokuun sukat valmistui vasta kesäkuun lopulla ja kesäkuun sukat on aloitettu eilen. Kevät tuli kertarysäyksellä ja se tarkoitti käsitöiden sivuun laittamista ja painelemista pihahommiin. 

Nämä toukokuun sukat on neulottu fingering -vahvuisesta käsinvärjätystä merinovillalangasta. Itseasiassa lankoja kulki koko matkan kaksi, yksivärinen luonnonvalkoinen Dropsin Baby Merino sekä tämä AnceligaDesignin käsinvärjätty keltainen ja roosa. 




Kuten ehkä jo arvasitkin, keltainen ei riittänyt ihan loppuun asti vaan kärjet piti soveltaa. Niinpä neuloin niistä roosanväriset. Ensin ajattelin jättää sukat tällaisiksi erittäin pelkistetyiksi. Jotain ne kuitenkin mielestäni vaativat, joten päätin sitten kirjailla kukkaisia varteen. Näin jälkeenpäin kun sukkia katselee, niin enemmänkin niitä olisi voinut olla ja olisi voinut käyttää vaikka eri värejä.   



Päätinkin elvyttää vähän kirjontataitojani ja harjoitella eri tekniikoita. Siten saisi mukavaa ilmettä muuten yksivärisiin neuleisiin ja neulepintoihin. Jonkin verran tuolla Instagramissa onkin jo vilahdellut kirjailtuja sukanvarsia. Olisiko se nyt nouseva trendi? 






Hääpuku kevätmorsiamelle ♥

 Tämä kevät on ollut monellakin tapaa jännittävää aikaa. Oman jännityksensä siihen toi hääpukuprojekti jota pääsin toteuttamaan kevätmorsiamelle. Ensin piti kyllä vähän miettiä, että otanko työn vastaan kun edellisestä hääpuvun ompelusta oli ehtinyt muutama kymmenen vuotta vierähtää. Homma kutkutteli kuitenkin niin paljon, että olihan se suostuttava! 

Morsiamella oli valmiina mekko, jolle oli tarkoitus tehdä irtohelma päälle tyllistä. Lisäksi toiveena oli malli, joka olisi edestä lyhyempi ja pitenisi taakse vähän laahuksen malliin. 





Tyllin kanssa en ollut aikaisemmin juurikaan työskennellyt, joten vähän piti kuiva harjoitella ennen varsinaista helman ompelua. Testasin rypytystä pienemmälle matkalle sekä kokeilin vyötärökaitaleen mallia. 



Itse mekko oli täysin pitsinen ja malliltaan niin kaunis, ettei sitä haluttu peittää kovin runsaalla           
tyllikerroksella. Niinpä helma tuli kaksinkertaisesta tyllistä, joka koottiin vyötärölle rypytyksellä       
vyötärönauhaan. Vyötärönauha kiinnittyi takana kahdella helmiäisnapilla ja varmistuksena oli vielä piiloneppari. 

Kun helma oli muuten valmis oli se leikattava vielä muotoonsa: edestä mekon helman kanssa samaan mittaan ja siitä viistosti kohti takaosaa niin, että se hieman viistäisi lattiaa kävellessä. Se taisi olla kaikista jännittävin osuus koko hommassa! Lopulta leikkuu lopulliseen muotoonsa tehtiinkin puvun ollessa päällä, jolloin sen sai tehtyä yhdellä sovituskerralla. 




Morsiamen häälookin täydensi tiara ja huntu. 




Helmaan tein vielä sinne tänne ruusukkeita rypistämällä ne helman tyllistä ja ompelin ne käsin muotoonsa. Harmittavasti yhtään lähikuvaa niistä ei tullut ja kauempaa niitä ei juurikaan huomaa. 

Tämä oli kyllä mukavaa vaihtelua ompelutöihin ja pääsi samalla vähän haastamaan itseään. Hääpuvusta tuli ihanan persoonallinen ja täysin kantajansa näköinen.

Tässä morsiamen luvalla pari kuvaa hääparista heidän tärkeänä päivänään. 









Onnea vielä kerran Emmi & Joel ♥





Sukkalaatikko 4/2022

 Oon nyt todella myöhässä näiden sukkalaatikko sukkien bloggaamisen kanssa, joten huhti- ja toukokuun sukat tuleekin nyt melkein perätysten! 

Huhtikuun sukat valmistui kyllä hyvissä ajoin. Nämä oli eräänlaiset testisukat. Kokeilin yhdistää kahta eri vahvuutta merinovillalankaa ja mielestäni se onnistui ihan hyvin. Lankoina näissä on Sagawoolin  Irja merinosukkalanka sävyssä Ranta sekä Austermannin Merino 105 sävyssä luonnonvalkoinen. 




Malli tuttuun tapaan tällainen sneaker, koska intoa neuloa pidempivartisia ei vaan tuolla hetkellä ollut.  Näistä tuli silti kivat kesäsukkaset värinsä puolesta. Mitkään lirppanat nämä ei kuitenkaan ole, joten käyttää voi myös talviaikaan. 



Tuossa Sagawoolin langassa on kyllä älyttömän kauniit värit! Onneksi sitä jäi vielä puolet, joten voin sitä yhdistää myöhemminkin jonkin toisen langan kanssa. Ja toki aina voi tilata lisää, jos pääsee loppumaan =D. 



Maksimekko Ommellisen Lumouksesta

 Niin ne vuodet vieriin ja itsellä mittariin pyörähti uusi tasaluku. Vähän on pitänyt tuota 5 ja 0 makustella, mutta nyt taidan olla jo ihan sinut asian kanssa. Ja totta puhuen, elämä tuntuu todella hyvältä juuri nyt! 

Alusta asti oli selvä, että syntymäpäivää juhlitaan. Olin ajatellut pukeutua 70-luvun muodin mukaisesti maksimekkoon. Haaveilin oikein retrokukkaisesta kankaasta, mutta sen hankinta osoittautui haastavaksi. Halusin kuitenkin tehdä tuon pitkän mekon 70-luvun tyyliin, mutta kangas oli tätä päivää. Tilasin jokin vuosi takaperin Ommelliselta Lumous-trikoota kun siihen rakastuin ensisilmäyksellä. Kangas saikin odottaa näihin päiviin asti ompelua, mutta se kyllä kannatti. 




Kangas on leikattu poikittain, että sain tuon kukkakuvion helmaan. Hieman jouduin kaventamaan helmaosaa kun kangas ei muuten olisi riittänyt, mutta se ei onneksi mallia muuttanut. Ehkä jopa paremmin tulee nuo kukat esille kun helma ei laskostu enempää. 

Kaava on Suuri Käsityö -lehdestä 6-7/2019 mekko nro 10. Tykkäsin sen leikkauksesta ja simppelistä muodosta. Samalla kaavalla voisi helposti tehdä myös lyhemmän mekon. Malli oli helppo ommella ja kerrankin kaikki meni sujuvasti alusta loppuun saakka. 

Tällä mekolla voikin sitten mennä melkein minne vaan, sillä asusteita ja kenkiä vaihtelemalla siitä saa juhlavan tai rennon. Tästä taisi tulla ihan lempimekko! 


Le Pouf Sweater

 Joskus projekteissa kestää kauan. Niin kävi tämän neuleen kanssa. Aloitin Le Pouf Sweaterin viime vuonna maaliskuun lopulla. Neulominen eteni alkuun aika nopeasti ja oli ihana päästä viimeinkin käyttämään käsinvärjättyjä merinovillalankoja. Etenkin neuleen värijärjestyksen suunnitteleminen oli suorastaan kutkuttavaa!  

 


 


Ohje oli englannin kielinen ja alkuun jännitin, että miten mahtaa onnistua sen ymmärtäminen. Ohje oli kuitenkin helppo ja neulominen eteni mukavasti.

Mallissa käytetty tekniikka on englanniksi marled ja google kääntäjän mukaan se tarkoittaisi marmoroitua. Itse ajattelisin enemmänkin liukuvärjättyä. Jokatapauksessa neule on neulottu kaksinkertaisella langalla niin, että alkuun molemmat langat on samaa väriä ja n.10 kierroksen jälkeen toisen langan väri vaihtuu. Taas neulotaan n.10 kierrosta ja vaihdetaan toinenkin lanka samanväriseksi. Tällä tavalla värit ikäänkuin sulautuvat toisiinsa. 

 



Kesään mennessä neule oli toista hihaa vaille valmis. Sitten tuli kaikkea muuta hommaa ja tämä työ jäi taka-alalle. Ehdin sen jälkeenkin neuloa vaikka mitä, mutta tämä työ ei vaan innostanut siinä kohtaa. 

Muutama viikko sitten otin itseäni niskasta kiinni ja yhden viikonlopun aikana neuloin puuttuvan hihan sekä viimeistelin pääntien. Ei siinä sen kauempaa mennyt. 




Neule oli pakko saada heti käyttöön, joten en ole sitä kastellut ja se hieman näkyy tuossa etukappaleella kierroksen vaihtumiskohdan kohoumana. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein neuleesta vähän pidemmän, sillä pitkäselkäisenä se olisi jäänyt hieman liian lyhyeksi. Silti on pitänyt vähän sulatella tuota mittaa, sillä aiemmin yläosien on pitänyt yltä aina takamuksen päälle. Tähän malliin se mitta ei kuitenkaan olisi sopinut, joten nyt sitten opetellaan pitämään vähän lyhyempiä neuleita =D 

Kaikki puseron langat on siis käsinvärjättyjä, fingering vahvuisia merinolankoja. Olen ostanut ne  Freija yarnilta sekä Anceliga Designilta. Sinisävyinen lanka on Wool Me Once Fibersin Kässäkirstusta. 

Alunperin ihastuin Julie Dubreuxin alias Julie Knits In Paris malliin Whateversweater. Neuleessa oli käytetty ihanan pirteitä värejä ja pelkästään kuva sai hyvälle tuulelle. Sillä ajatuksellä lähdin tätä neuletta neulomaan ja vaikka värit ei olekaan ihan niin kirkkaat kuin Julien mallissa, niin tästä tuli kyllä ihan lempineule!

Sukkalaatikko 3/2022

 Maaliskuun sukkien valmistumisen kanssa mentiinkin aika tirpalle! Nyt on taas puikoilla niin ruuhkaa, että joutui oikein tiukasti itseä komentamaan, jotta sukkapari ehti ajoissa valmiiksi =D 

Näiden sukkien lanka on jo aikaa sitten ostettu ja hartaasti sitä on pyöritelty ja mietitty mitä siitä tekisi. Alkuun mietin minkä langan kanssa sen yhdistäisi, mutta onneksi luovuin siitä ajatuksesta. Tämä riittää ihan yksinään. 

 


 

Sukkien mallikaan ei ollut selvillä aloittaessa vaan se syntyi tehdessä. Varteen 1 oikein, 1 nurin joustin ja oikea silmukka takareunasta neuloen. Joustimen jälkeen jokunen kierros 1 nurin, 3 oikein neulosta ja sitten vahvistettu kantapää. 

Kantapään jälkeen jatkoin palmikon tyylisellä jalkaterän päälliosan ja jalkapohja sileää neulosta. 




Ei siitä hullumpi tullut! Palmikot pääsisivät ehkä paremmin oikeuksiinsa yksivärisessä langassa, joten sekin vaihtoehto täytyy vissiin kokeilla. Värin liuku tässä langassa on nätti ja aika keväiset sukkaset näistäkin lopulta tuli. 



Huhtikuun sukkien idea onkin jo valmiina, joten seuraavaksi jotain vähän toisenlaista puikoille. 

Mukavaa maaliskuun viimeistä viikkoa sinulle!